MB W123
Lähetetty: La Joulu 26, 2015 11:36 pm
Vähän taas eri taajuksien taajamilta projektia. Kaveri on entisöinyt itselleen harrastepeliksi vanhan silakka mersun. Auto on tehty alusta loppuun mahdollisimman pitkälle alkuperäisiä, kunnostettuja komponentteja käyttäen. Iso määrä tunteja uponnut auton entisöintiin vuosien aikana. Omistaja on myös tehnyt autoon erittäin mittavan määrän peltitöitä parsiessaan kasaan Rauman pitsiviikoille sopivaa koria. Tämän lisäksi kaveri leipoi pohjat ja maalasi auton omassa tallissa. Myös auton kiillotusta oli yritetty tein-senkin-itse tyyliin, mutta lopputulos ei ollutkaan ihan halutunlainen, joten tässä kohtaa päätin hypätä mukaan projektiin.
Auto oli sieltä täältä jo yritetty hioa vesissä 1500-->3000gt ja siitä yritetty lumputtaa ilman, että hommaan olisi löytynyt jonkinlainen punainen lanka.
Auto on tosiaan maalattu ihan kotitallissa ja lakattu pariin kertaan. Eli kunnollisten puitteiden puutteen takia myös maalauksessa oli paljon erilaisia maalausteknisiä epäkohtia, joista osaan puututtiin ja osa jouduttiin jättämään seuraaviin kertoihin. Tarkoitus oli poistaa roskat, tasoittaa appelsiininkuorta ja hakea pintaan asiaan kuuluvaa säihkettä.
Lähtötilanteesta ei kovin kummoisia materiaalia tonne kiimakiilto ketjuun ollut tarjolla.
Tästä siis ilmeisesti oli jo hiottu 1500-->3000gt ja jollain rotary/karva kombinaatiolla haettu toi 'loisto'. Eli aika klementtiinillä oli pinnat ja ekasta hionta keikasta oli muistona lähinnä tollaisia scarface naarmuja.
Ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja, kuin ruveta kaivamaan tota appelsiinipinoa matalammaksi. Hommasta haastellisen teki toi maalauksen vaihtelevuus ja tavaran paksuus. Käytin mittaria koko ajan ja seurailin tilannetta, miten tavaraa poistuu. Mutta varsinaista varmuutta todellisista väripaksuukSista ei kuitenkaan saanut.
Ekoja 50/50 kokeiluja. Vanhat taideteokset on siis tossa vasemmalla. Hioin tuolla 1000gt ja siitä koneella 1500-2000-3000-4000 ja siitä sitten Virtuksen villalla ja 476:lla.
Karvahatun ripusti narikkaan ja kokeilin uunituoretta Virtuksen lilaa laikkaa, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Liukasteeksi laikan ja lakan väliin laitoin Virtuksen 472 plussaa. Tämä olikin match made in heaven ja pinta näytti heti edustuskelpoiselta.
Kun kerran kultainen kombinaatio oli kartoitettu, vedettiin auto paneeli kerrallaan mataksi ja lähdettiin toteuttamaan suurta kiillotukse ilosanomaa.
Kaveri toi tollaisen kiina koneen, kun ajattelin, että sitä olis voinut käyttää nurkka nysväilyyn. Se tais kestää kaikki kaks tuntia, ennen kui päästi ilmoille halvan sähkön hajun ja poistui roskalavalle. Mutta toi lyhyt karvainen villalaikka ansaitsee erityismaininnan. En nyt muista merkkiä, katson huomenna mikä se oli. Timanttinen apu kertakaikkiaan.
Masentunut konepeitto rupeaa jo osoittamaan elpymisen merkkejä.
Alunperin oli ideana, että kontti maalataan joka tapauksessa uudestaan, koska se oli aivan kammottavassa kunnossa, joten siinä oli hyvä suorittaa testivetoja ilman huolen häivää. Loppupelistä saatiinkin luukku niin hyväksi, että kaveri ei enää halunnutkaan sitä maalata
Muutenkin tulosta rupesi syntymään, vaikka kaikki tietää miten hidas prosessi on kyseessä.
Vielä lisättyä nautintoa 472 plussan ja valkoisen Virtuksen jälkeen.
Herrasmies ei hehkuta, eli bensaa työnnetään ton luukun taakse.
Valmista kyljystä .
Ihan ok.
Kaikki kumit tuli vedettyä pentisolin kumipesulla ja pyyhkäistyä 303 pintaan lopuksi.
Kiiltometalliosat puuhastelin Mothersin metal polishilla.
Valmis.
Veljekset.
Noutoa vailla.
Ja vielä pöljä video: https://vimeo.com/150048534" onclick="window.open(this.href);return false;
Sil tappaa täl kertoo.
Auto oli sieltä täältä jo yritetty hioa vesissä 1500-->3000gt ja siitä yritetty lumputtaa ilman, että hommaan olisi löytynyt jonkinlainen punainen lanka.
Auto on tosiaan maalattu ihan kotitallissa ja lakattu pariin kertaan. Eli kunnollisten puitteiden puutteen takia myös maalauksessa oli paljon erilaisia maalausteknisiä epäkohtia, joista osaan puututtiin ja osa jouduttiin jättämään seuraaviin kertoihin. Tarkoitus oli poistaa roskat, tasoittaa appelsiininkuorta ja hakea pintaan asiaan kuuluvaa säihkettä.
Lähtötilanteesta ei kovin kummoisia materiaalia tonne kiimakiilto ketjuun ollut tarjolla.
Tästä siis ilmeisesti oli jo hiottu 1500-->3000gt ja jollain rotary/karva kombinaatiolla haettu toi 'loisto'. Eli aika klementtiinillä oli pinnat ja ekasta hionta keikasta oli muistona lähinnä tollaisia scarface naarmuja.
Ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja, kuin ruveta kaivamaan tota appelsiinipinoa matalammaksi. Hommasta haastellisen teki toi maalauksen vaihtelevuus ja tavaran paksuus. Käytin mittaria koko ajan ja seurailin tilannetta, miten tavaraa poistuu. Mutta varsinaista varmuutta todellisista väripaksuukSista ei kuitenkaan saanut.
Ekoja 50/50 kokeiluja. Vanhat taideteokset on siis tossa vasemmalla. Hioin tuolla 1000gt ja siitä koneella 1500-2000-3000-4000 ja siitä sitten Virtuksen villalla ja 476:lla.
Karvahatun ripusti narikkaan ja kokeilin uunituoretta Virtuksen lilaa laikkaa, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Liukasteeksi laikan ja lakan väliin laitoin Virtuksen 472 plussaa. Tämä olikin match made in heaven ja pinta näytti heti edustuskelpoiselta.
Kun kerran kultainen kombinaatio oli kartoitettu, vedettiin auto paneeli kerrallaan mataksi ja lähdettiin toteuttamaan suurta kiillotukse ilosanomaa.
Kaveri toi tollaisen kiina koneen, kun ajattelin, että sitä olis voinut käyttää nurkka nysväilyyn. Se tais kestää kaikki kaks tuntia, ennen kui päästi ilmoille halvan sähkön hajun ja poistui roskalavalle. Mutta toi lyhyt karvainen villalaikka ansaitsee erityismaininnan. En nyt muista merkkiä, katson huomenna mikä se oli. Timanttinen apu kertakaikkiaan.
Masentunut konepeitto rupeaa jo osoittamaan elpymisen merkkejä.
Alunperin oli ideana, että kontti maalataan joka tapauksessa uudestaan, koska se oli aivan kammottavassa kunnossa, joten siinä oli hyvä suorittaa testivetoja ilman huolen häivää. Loppupelistä saatiinkin luukku niin hyväksi, että kaveri ei enää halunnutkaan sitä maalata
Muutenkin tulosta rupesi syntymään, vaikka kaikki tietää miten hidas prosessi on kyseessä.
Vielä lisättyä nautintoa 472 plussan ja valkoisen Virtuksen jälkeen.
Herrasmies ei hehkuta, eli bensaa työnnetään ton luukun taakse.
Valmista kyljystä .
Ihan ok.
Kaikki kumit tuli vedettyä pentisolin kumipesulla ja pyyhkäistyä 303 pintaan lopuksi.
Kiiltometalliosat puuhastelin Mothersin metal polishilla.
Valmis.
Veljekset.
Noutoa vailla.
Ja vielä pöljä video: https://vimeo.com/150048534" onclick="window.open(this.href);return false;
Sil tappaa täl kertoo.
