Nuclear Reactor Fallout - Tšernobyl Special
Lähetetty: Pe Syys 07, 2012 10:12 pm
Sattuipa menneenä ehtoona eriskummallinen tapaus. Olin kaikessa rauhassa tallilla siivoilemassa hyllyjä, kun sisään asteli minulle entuudestaan tuntematon herrasmies. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että olen jossain kohtaa elämääni suorittanut muutaman aliarvoisen värivahauksen ja hän tiedusteli samaan hengen vetoon olisinko kenties kiinnostunut hänen autonsa uudelleen elvyttämisestä.
En sen ihmeemmin edes asiaa kerinnyt ajattelemaan, kun kuulin jo itseni arvioivan homman olevan jo melkein tehty. Tässä vaiheessa, ei ollut minkäänlaista käsitystä tulevasta kohteesta eikä sen vaatiman työn määrästä. Asia rupesi pikku hiljaa selviämään, kun hiljainen herrasmies kysyi, josko voisimme siirtyä ulkoilmaan, jossa todellisuus tulisi iskemään.
Kävellessämme ulko-ovea kohti hiljainen herrasmies kertoi tarinaa, kuinka auto oli uutena kuulunut Tšernobylin ydinvoimalan vahtimestarille ja surullinen kuuluisan tapahtuman jälkeen vahtimestari menehtyi ja auto jäi seisomaan niille sijoilleen ydinvoimalan parkkipaikalle. Täysin eristetyssä ja evakoidussa paikassa auto sai seistä paikoillaan rauhassa, mitä nyt pientä ydinlaskeumaa se sai päivittäin osakseen ja jonkin verran kevyttä tausta säteilyä.

Vasta tämän kuultuani aloin kiittelemään miten hienosti pienet aivot ja suuri suu itsellä taas toimivat harmonisesti yhteistyössä. No luvattu mikä luvattu. Aikamoiset säteily kertoimet olivat aistittavissa jo tallin oven läpi, tuntui että nosto-ovikin lämpeni hieman.
Puimme yllemme laskeuma verkkarit ja menimme tutustumaan vahtimestarin vanhaan autoon tarkemmin. Shokki oli kyllä aikamoinen, vuodet pluuttonium kylvyssä ja uraani suihkussa olivat tehneet tehtävänsä, kaikki merkit viittasivat siihen, että auto on tosiaan saanut osakseen aimo annoksen laskeuma nannaa.


Kunnon isotooppi 6 detox ioni pesun jälkeen auto oli mahdollista ottaa sisälle ja alkaa tutkimaan sitä ilman, että piti olla pitkät kalsarit ja hiihtomaski suojauksena. Mutta ei se tilanne siitä juurikaan lohdullisemmaksi mennyt, päin vastoin. Sienipilvien tähystelyyn kehitetyt Radiant Gamma3 lasit olivat ulkona saaneet auton näyttämään paljon paremmalta kuin se oli.

Ei auttanut muu kuin ottaa kourallinen jodi tabletteja suuhun ja loppupurkista tein hienoa murskaa, jonka sitten sekoitin PH arvoiltaan sopivaan akkuveteen. Tällä mikstuuralla sitten kevyesti rupesin auto pyyhkimään edes takaisin. Tärkeää on muistaa näissä uraani hommissa, miten varauksien kanssa toimitaan. Tässä kohtaa varausta oli ja se oli hyvin negatiivista, mutta oli kääntymässä positiivisen puolelle...


Taivas varjele, sieltä tulee punainen maali!
Kuka olisi uskonut, että kaiken sen uraani pölyn alla saattaisi lymyillä kirkas punainen väri. Omistaja oli rekisteröinnytkin auton valkoiseksi, tietämättä paremmin.

Keulan 50/50 selviytymistaistelu käynnissä, taustasäteilystä johtuvien syöpäpesäkkeiden poisto on aloitettu kuljettajan puolelta. Lisää vaan joditabletteja naamaan ja takaisin hommiin.
Kun kaksi aamua, kaksi päivää ja yksi yö oli kulunut tämän hiljaisen herrasmiehen ensitapaamisesta alkoi auton PH tasa-arvo löytymään.







Toivotaan nyt, että tämä uusi suojavaippa pitää uraanihiukkaset ainakin hetken pois auton pinnalta. Next!
En sen ihmeemmin edes asiaa kerinnyt ajattelemaan, kun kuulin jo itseni arvioivan homman olevan jo melkein tehty. Tässä vaiheessa, ei ollut minkäänlaista käsitystä tulevasta kohteesta eikä sen vaatiman työn määrästä. Asia rupesi pikku hiljaa selviämään, kun hiljainen herrasmies kysyi, josko voisimme siirtyä ulkoilmaan, jossa todellisuus tulisi iskemään.
Kävellessämme ulko-ovea kohti hiljainen herrasmies kertoi tarinaa, kuinka auto oli uutena kuulunut Tšernobylin ydinvoimalan vahtimestarille ja surullinen kuuluisan tapahtuman jälkeen vahtimestari menehtyi ja auto jäi seisomaan niille sijoilleen ydinvoimalan parkkipaikalle. Täysin eristetyssä ja evakoidussa paikassa auto sai seistä paikoillaan rauhassa, mitä nyt pientä ydinlaskeumaa se sai päivittäin osakseen ja jonkin verran kevyttä tausta säteilyä.

Vasta tämän kuultuani aloin kiittelemään miten hienosti pienet aivot ja suuri suu itsellä taas toimivat harmonisesti yhteistyössä. No luvattu mikä luvattu. Aikamoiset säteily kertoimet olivat aistittavissa jo tallin oven läpi, tuntui että nosto-ovikin lämpeni hieman.
Puimme yllemme laskeuma verkkarit ja menimme tutustumaan vahtimestarin vanhaan autoon tarkemmin. Shokki oli kyllä aikamoinen, vuodet pluuttonium kylvyssä ja uraani suihkussa olivat tehneet tehtävänsä, kaikki merkit viittasivat siihen, että auto on tosiaan saanut osakseen aimo annoksen laskeuma nannaa.


Kunnon isotooppi 6 detox ioni pesun jälkeen auto oli mahdollista ottaa sisälle ja alkaa tutkimaan sitä ilman, että piti olla pitkät kalsarit ja hiihtomaski suojauksena. Mutta ei se tilanne siitä juurikaan lohdullisemmaksi mennyt, päin vastoin. Sienipilvien tähystelyyn kehitetyt Radiant Gamma3 lasit olivat ulkona saaneet auton näyttämään paljon paremmalta kuin se oli.

Ei auttanut muu kuin ottaa kourallinen jodi tabletteja suuhun ja loppupurkista tein hienoa murskaa, jonka sitten sekoitin PH arvoiltaan sopivaan akkuveteen. Tällä mikstuuralla sitten kevyesti rupesin auto pyyhkimään edes takaisin. Tärkeää on muistaa näissä uraani hommissa, miten varauksien kanssa toimitaan. Tässä kohtaa varausta oli ja se oli hyvin negatiivista, mutta oli kääntymässä positiivisen puolelle...


Taivas varjele, sieltä tulee punainen maali!
Kuka olisi uskonut, että kaiken sen uraani pölyn alla saattaisi lymyillä kirkas punainen väri. Omistaja oli rekisteröinnytkin auton valkoiseksi, tietämättä paremmin.

Keulan 50/50 selviytymistaistelu käynnissä, taustasäteilystä johtuvien syöpäpesäkkeiden poisto on aloitettu kuljettajan puolelta. Lisää vaan joditabletteja naamaan ja takaisin hommiin.
Kun kaksi aamua, kaksi päivää ja yksi yö oli kulunut tämän hiljaisen herrasmiehen ensitapaamisesta alkoi auton PH tasa-arvo löytymään.







Toivotaan nyt, että tämä uusi suojavaippa pitää uraanihiukkaset ainakin hetken pois auton pinnalta. Next!