Eka kerta
Lähetetty: Pe Elo 10, 2012 11:09 pm
Tulipahan sitten kokeiltua myllytystä. Tarkoitus oli hankkia kunnon aineet mutta en sitten viitsinyt alkaa tilailemaan mitään vaan näin mentiin:
Bauhausista hain Alphatoolsin rälläkkämallisen kiillotuskoneen ja Motonetista Flexipadin valkoisen, sinisen ja punaisen 5" laikan. Puuilosta kärkyin Meguirsin ultimate compoundia mutta se oli lopussa. Kotoa löytyi Fareclan G3 ja G10 hioma-aineita joten päätin mennä niillä. Harjoituskohteena vaimon Picasso -02. Väri metalliharmaa, pinta varsin samea ja naarmuinen.
Pesin auton kahdesti Autoglymin Winterwashilla ja teippasin kaikki muoviosat ja ikkunat umpeen. Vähän jännitti iskeä hiomatahnalla maalipinnan kimppuun, mutta karistin pelon pois ja aloin hommiin. Fareclan G3:sta muutama tippa valkoiseen (hard) Flexipadin laikkaan, vähän vettä sumutinpullosta auton pintaan ja kiillotuskone laulamaan. Vetelin sellaiaisia 30 x 40 cm alueita kerrallaan ja ajelin aina tahnat kuivaksi, kostutin sumutinpullolla 2-4 kertaa ja taas vetelin kuivaksi. Kävin kaikki pinnat läpi ja homma tuntui varsin helpolta ja yksinkertaiselta. Aluksi vähän yritti kone tempoilla käsissä mutta varsin pian tuota oppi ohjailemaan jouhevasti.
G3 tahnan jälkeen en ihmeemmin pintaa tutkaillut vaan vaihdoin koneeseen sinisen (medium) laikan ja kävin kaikki pinnat läpi uudelleen G10 tahnalla. Suihkin jälleen vettä sumutinpullolla 1-3 kertaa per alue ja ajelin tahnan joka kerta ihan kuivaksi. Mahdollisesti käytin liikaa vettä kun tahna roiski aika tavalla. Vähän ennen kuin sain homman valmiiksi tuli vieraita ja homma piti jättää kesken. Jatkoin seuraavana päivänä vielä puuttuvan tunnin. Edellisestä päivästä oli jäänyt noin 7000 pientä Fareclapisaraa auton katolle ja muille pinnoille. Oletin niiden lähtevän pesemällä mutta eihän ne saatanat lähteneet millään konstilla. Ei auttanut Big orange ja pesukinnas, ei auttanut liuotinpesu, ei auttanut selänpesusieni. Peukalonkynnellä rapsuttamalla lähtivät kyllä, mutta hermot meinasivat mennä tuhansien pisteiden rapsaamiseen.
Lopuksi vielä old school oppien mukaisesti Autoglymin punainen-kulta yhdistelmä pintaan ja jotain tallin nurkasta löytynyttä mustavahaa muoviosiin.
Lopputulos ylitti ennakko-odotukset moninkertaisesti. En olisi uskonut että maalipinta voisi tulla noinkin nätiksi. Vaimoltakin tuli pään silitystä
Tekemällä sitä oppii ja tässä muutama huomionarvoinen asia muille aloittelijoille:
1. Rotary tyyppisellä laitteella pelotellaan kovasti mutta ainakin minun kokemukseni mukaan laitteella on helppoa työskennellä ja jos vähänkään on järkeä ja malttia päässä niin ei tarvitse pelätä vahingoittavansa maalipintaa. Sitikassa lienee varsin pehmeä lakkapinta ja aika surutta vetelin. Aineet varmaan oli sieltä miedommasta päästä mutta aloittelijan tuskin kannattaa käyttää mitään superleikkaavaa mömmöä. En myöskään painanut konetta apinan raivolla vaan aika kevyesti liu'uttelin laikkaa maalipintaa pitkin.
2. Laikkaa en tajunnut puhdistaa kertaakaan myllyttelyn aikana. Liekö siitä mitään haittaa ollut?
3. Tahnan ja veden määrä ei ehkä ollut optimaalinen roiskeista päätellen, samoin tahna olisi voinut varmaan olla parempi ja helpompi.
Olen nuoruusvuosien autonhinkkaamisen jälkeen suhtautunut autoon varsin huolettomasti, eli pitänyt autoa käyttöesineenä. Pikku naarmut tai parkkipaikoilla auton kylkeen tulleet lommot/naarmut eivät minua pahemmin harmita. Vastaavasti tulee kyllä paukautettua omakin ovi surutta naapurin kylkeen jos joku liian lähelle tunkee
mutta nyt tekisi mieli vaalia nättiä maalipintaa 
ja liikenteessä tulee silmäiltyä kanssakulkijoiden pintoja. Ensi kesänä lienee vuorossa oma kulkine. Ehkä kuitenkin jollain helpommalla tahnalla ja paremmilla vahoilla?
Ei-harrastaja saa helposti itseään tyydyttävää pintaa pienellä rahalla (aikaa kyllä kuluu) ja tekemällä oppii, eli rotarykone vain käteen ja tekemään.
Bauhausista hain Alphatoolsin rälläkkämallisen kiillotuskoneen ja Motonetista Flexipadin valkoisen, sinisen ja punaisen 5" laikan. Puuilosta kärkyin Meguirsin ultimate compoundia mutta se oli lopussa. Kotoa löytyi Fareclan G3 ja G10 hioma-aineita joten päätin mennä niillä. Harjoituskohteena vaimon Picasso -02. Väri metalliharmaa, pinta varsin samea ja naarmuinen.
Pesin auton kahdesti Autoglymin Winterwashilla ja teippasin kaikki muoviosat ja ikkunat umpeen. Vähän jännitti iskeä hiomatahnalla maalipinnan kimppuun, mutta karistin pelon pois ja aloin hommiin. Fareclan G3:sta muutama tippa valkoiseen (hard) Flexipadin laikkaan, vähän vettä sumutinpullosta auton pintaan ja kiillotuskone laulamaan. Vetelin sellaiaisia 30 x 40 cm alueita kerrallaan ja ajelin aina tahnat kuivaksi, kostutin sumutinpullolla 2-4 kertaa ja taas vetelin kuivaksi. Kävin kaikki pinnat läpi ja homma tuntui varsin helpolta ja yksinkertaiselta. Aluksi vähän yritti kone tempoilla käsissä mutta varsin pian tuota oppi ohjailemaan jouhevasti.
G3 tahnan jälkeen en ihmeemmin pintaa tutkaillut vaan vaihdoin koneeseen sinisen (medium) laikan ja kävin kaikki pinnat läpi uudelleen G10 tahnalla. Suihkin jälleen vettä sumutinpullolla 1-3 kertaa per alue ja ajelin tahnan joka kerta ihan kuivaksi. Mahdollisesti käytin liikaa vettä kun tahna roiski aika tavalla. Vähän ennen kuin sain homman valmiiksi tuli vieraita ja homma piti jättää kesken. Jatkoin seuraavana päivänä vielä puuttuvan tunnin. Edellisestä päivästä oli jäänyt noin 7000 pientä Fareclapisaraa auton katolle ja muille pinnoille. Oletin niiden lähtevän pesemällä mutta eihän ne saatanat lähteneet millään konstilla. Ei auttanut Big orange ja pesukinnas, ei auttanut liuotinpesu, ei auttanut selänpesusieni. Peukalonkynnellä rapsuttamalla lähtivät kyllä, mutta hermot meinasivat mennä tuhansien pisteiden rapsaamiseen.
Lopuksi vielä old school oppien mukaisesti Autoglymin punainen-kulta yhdistelmä pintaan ja jotain tallin nurkasta löytynyttä mustavahaa muoviosiin.
Lopputulos ylitti ennakko-odotukset moninkertaisesti. En olisi uskonut että maalipinta voisi tulla noinkin nätiksi. Vaimoltakin tuli pään silitystä
Tekemällä sitä oppii ja tässä muutama huomionarvoinen asia muille aloittelijoille:
1. Rotary tyyppisellä laitteella pelotellaan kovasti mutta ainakin minun kokemukseni mukaan laitteella on helppoa työskennellä ja jos vähänkään on järkeä ja malttia päässä niin ei tarvitse pelätä vahingoittavansa maalipintaa. Sitikassa lienee varsin pehmeä lakkapinta ja aika surutta vetelin. Aineet varmaan oli sieltä miedommasta päästä mutta aloittelijan tuskin kannattaa käyttää mitään superleikkaavaa mömmöä. En myöskään painanut konetta apinan raivolla vaan aika kevyesti liu'uttelin laikkaa maalipintaa pitkin.
2. Laikkaa en tajunnut puhdistaa kertaakaan myllyttelyn aikana. Liekö siitä mitään haittaa ollut?
3. Tahnan ja veden määrä ei ehkä ollut optimaalinen roiskeista päätellen, samoin tahna olisi voinut varmaan olla parempi ja helpompi.
Olen nuoruusvuosien autonhinkkaamisen jälkeen suhtautunut autoon varsin huolettomasti, eli pitänyt autoa käyttöesineenä. Pikku naarmut tai parkkipaikoilla auton kylkeen tulleet lommot/naarmut eivät minua pahemmin harmita. Vastaavasti tulee kyllä paukautettua omakin ovi surutta naapurin kylkeen jos joku liian lähelle tunkee
mutta nyt tekisi mieli vaalia nättiä maalipintaa ja liikenteessä tulee silmäiltyä kanssakulkijoiden pintoja. Ensi kesänä lienee vuorossa oma kulkine. Ehkä kuitenkin jollain helpommalla tahnalla ja paremmilla vahoilla?Ei-harrastaja saa helposti itseään tyydyttävää pintaa pienellä rahalla (aikaa kyllä kuluu) ja tekemällä oppii, eli rotarykone vain käteen ja tekemään.
Itse aiheeseen, niin oot kyllä aloittanut hankalimmilla aineilla Flexin valkoinen ja fareglan tahna niin on siinä melkoinen yhdistelmä tuo Flexin valkoinen on niin pirun kova ja hankala laikka ja mulla se onneksi hajosi eka myllytyksessä viime kesänä. Mutta hyvä,jos onnistuit sillä se on pääasia.
