Hei vaan taas koko rykmentille, toivottavasti pyhät on saatu lusittua rauhassa pois alta ja uusi vuosi voidaan taas aloittaa hyvillä mielin. Piti olla hyvin rauhallinen syksy ja talvi, mutta tilanteet on muuttunut sen verran, että taas on yötä-päivää touhuttu päivätöiden parissa ja se on tietenkin kaikki pois kiilto harjoituksista. No harrastuksiahan nämä onneksi vaan on. Harmittaavaan, kun on muistikortit täynnä kaiken näköistä materiaalia, mistä vois tännekin saada jotain jutun tynkää aikaiseksi. Tässä nyt yksi viimeisimpiä.
Eli 1964 valmistettu Volkkarin bussi. Auto tuli loppu vuodesta Suomeen Belgian( tai hollannin) kautta, jossa toimii joku näihin sympaattisiin pakastearkkuihin erikoistunut paja. Auto oli tullut heille Japanista, jossa se oli puheiden mukaan entisöity viimeisen päälle. Auto tuli mulle niin vähän tarkastelin autoa, maalipinta oli kaikilla sektoreilla täys huti. Oli roskia, oli valumia, oli aplaria, oli pitting kraatereita, oli kitti halkeamia, alusta oli suomessa massattu ja tuntui, että massaa oli enemmän kyljissä ja katossa kuin pohjassa, oli joku karvastellut kulmia puhki paneeleista ja autoa oli maalattu useammassa osassa ja paikkailtu aina tarpeen vaatiessa. Puskurit oli jo viety suomalaiselle maalarille ja sisusta purettu uuden tieltä. Tämä on itselle sellainen kaksi osainen projekti, tai oikeastaan tämän reissun tarkoitus oli katsoa saadaanko nykyinen väri sille tasolle, että sitä kannattaa ensi keväänä viedä autonäyttelyyn vai pitääkö se maalata kokonaan uudestaan. Tää keikka oli sen verran rohkaiseva, että tehdään viimeistelyt näyttelyä edeltävällä viikolla, kun auto on jo muuten kasattu ja jätetään maalaus sitten myöhemmäksi.
Mutta itseasiaan. Autohan toi jo talliin tullessa hyvät groovet tullessaan, todella hyvän fiiliksen auto. Ei muuta kuin Funkit soimaan ja paksu poika auton pesu hommiin. Laskin aika rajun seoksen liukkaria niskaan heti kärkeen, pinta oli yltäpäältä siinä hemmetin alustamassassa. ONR pesun jälkeen sitten tardixella lähti hyvin alustamassa pehmenemään ja jotain sai lopulta rapsutella ihan kynnellä (varovasti tietenkin ) Raudan poisto puri hyvin kaikkiin kohtiin missä oli pientä orastavaa ruosteen tynkää. Ekana päivänä maistelin puhdasta, HorrorGrammista pintaa eri versioilla ja totesin, että rupesin vihreä padi keltaisella laikalla leikkas naarmua hyvin, mutta sen lisäksi oikas pinta röpelöä nätisti. Tähän perään valkoinen pad ja keltainen rupes liemi ja pinta oli hyvällä omalla tunnolla aika jees (lähtökohtaan ja olosuhteisiin nähden). Pinta oli pehmeä kuin kypsä persikka ja kittiä tuntui olevan kattoa myöden joka paikassa niin taas pidin cruise controllin koneissa alle 4:n
Ajelin yhden oven illan päätteeksi valmiiksi ja totesin, että seuraavana päivänä oli resepti valmiina ja homma menis siitä eteenpäin omalla painollaan. Seuraavana päivänä sitten tulikin ilmoitus, että olisi paketti postista noudettavissa. Ajattelin, että joku jouluinen paketti varmaan. Kävin hakemassa ja sehän olikin iloinen yllätys, kun sieltä löytyi pari TLC:n sample pulloa joista olin varovasti kaverilleni maininnut, joka asuu kanssa Vegasissa ja lupas käydä kyselemässä TLC:n taika kastiketta, mutta ei kaverista sen jälkeen kuulunut taas ni unohdin itsekin koko asian. Paketissa oli tuotteen kehittäjän ja omistajan Jacen yhteystiedot ja pyyntö ottaa yhteyttä kun olisin tavaraa päässyt kokeilemaan. Tällä alalla on niin paljon placeboa purkitettu, että nykyään suhtautuu kaikkeen enemmän kuin skeptisesti ja kaikki snakeoil kauppiaat yleensä kuolee nopeasti omaan mahdottomuuteen, mutta tämä tuote tuntui heti siltä, että tähän on joku alan oikea ammattilainen antanut kaiken tietotaitonsa, eikä lähtenyt vaan uudellaan brändäämään jotain ison firman kiisseliä.
Miten tavara sitten toimii... Leikkaavuus on lähdössä ihan sinisen Rupesin tasoa, jos molemmissa pysytään samassa laikassa, mutta TLC vaan jatkaa siinä missä Sininen Rupes kyykkää ja lämpötila ei tunnu nousevan edes pienellä alueella pyöriessä mihinkään ja viimeistely vaan on aivan huikea tällä. Periaatteessa mä pystyin tekemään yhdellä vedolla koko oven leikkaamisesta maaliin. Eli todellinen yks step tuote parhaimmillaan. Mä pääsiin ihanaan viimeistely/leikkaavuus kompromissiin keltaisen rupesin kanssa. Autossa oli keula ja etulokarin kaaret värjätty uudestaan ja niissä ruiskun jälki oli paljon paljon pienempää, kuin muussa autossa, joten toi keltainen laikka ei oo paras pinnan oikaisuun ja noi samplet on niin pienet, että päätin säästää ne toisten pintojen testailuun, niistä lisää sitten joskun. Mutta vedin koko kopin läpi vihreä/keltainen kombolla ja viimeistelin valkoinenen/keltainen kombolla. Pintaan heitin tumman vihreään Collinitea ja yläosaan Bilt Hamberin korroosion ehkäisevää kamaa. Niin kuin todettu, tämä oli vasta eka setti tämän auton kanssa, keväällä tehdään sitten valmiiksi.
Jotain kuvia tuli otettua, mutta en jaksa niitä nyt latailla vaan tein tollaisen nopsan iOmenalaatu videon, mistä saa vähän enemmän käsitystä mitä sitä on touhuiltu tällä kertaa.
https://vimeo.com/248982582" onclick="window.open(this.href);return false;
Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
Black isn't a color, it's a career.
Re: Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
Kiitoksia vaivannäöstä! Näitä on aina yhtä mukava lukea ja katsella.
Ensi kerralla siirrä se volkkarinromu edestä pois jotta pökötti näkyisi hivenen paremmin!
Ensi kerralla siirrä se volkkarinromu edestä pois jotta pökötti näkyisi hivenen paremmin!
Re: Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
Hienoa jälkeä tosiaan. Pari kysymystä: Millä pyyhit pinnat ajon jälkeen? Peittikö tuote yhtään vai olisko oikeasti niin sanotusti maskaamaton aine? Laitoitko jonkun erikoisen syyn takia autobalmin yläosaan?
Re: Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
joo. Pösö meni joululahjana eteenpäin. Siihen tuli tehtyä perusteellinen sisustan pesu ja suojaus. Lähtökohta oli hyvinkin mielenkiintoinen.Saippua kirjoitti:Kiitoksia vaivannäöstä! Näitä on aina yhtä mukava lukea ja katsella.
Ensi kerralla siirrä se volkkarinromu edestä pois jotta pökötti näkyisi hivenen paremmin!
Black isn't a color, it's a career.
Re: Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
IPA pyyhintä. Ei maskaa yhtään. Ja pölisee todella vähän alussa, loppua kohden ei enää oikeastaan yhtään. Ruosteen takia autobalmia.samunoz kirjoitti:Hienoa jälkeä tosiaan. Pari kysymystä: Millä pyyhit pinnat ajon jälkeen? Peittikö tuote yhtään vai olisko oikeasti niin sanotusti maskaamaton aine? Laitoitko jonkun erikoisen syyn takia autobalmin yläosaan?
Black isn't a color, it's a career.
Re: Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
Näitä viimeisen päälle tehtyjä entisöintejä on tullut joskus kanssa nähtyä.
Mutta hyvin oot saanut louhittua sileää pintaa tuolta naarmujen ja holojen seasta.
Magee VW!
Mutta hyvin oot saanut louhittua sileää pintaa tuolta naarmujen ja holojen seasta.
Magee VW!
Re: Final Detail Showcase - 1964 VW Type 2
Thanks!JPA kirjoitti:Näitä viimeisen päälle tehtyjä entisöintejä on tullut joskus kanssa nähtyä.
Mutta hyvin oot saanut louhittua sileää pintaa tuolta naarmujen ja holojen seasta.
Magee VW!
Black isn't a color, it's a career.